Jostain kumman syystä kesällä minulla alkaa runosuoni sykkiä ja yleensä yöllä. Ehkäpä kesä on jonkinlaista mietiskelyn ja inspraation kukkivaa aikaa.Eilen illalla alkoi päässäni pyöriä jos jonkinlaisia elämän syviä kysymyksiä joita harvoin tulee mietittyä.( ltieneekö [itsekeksityn] kiireen syytä)

Tajusin myös, että aika on kulunut yllättävän nopeasti ja tuntuu, että vuoden sisällä on tapahtunut niin paljon asioita ja tullut elämään suuria muutoksia. Joskus on vain hyvä hetkeksi pysähtyä ja kelailla elämäänsä. Mitä on saavuttanut?

Missä on onnistunut? Milloin on ollut erityisen onnellinen? Entäpä ihmissuhteet, miten niiden laita on? Onko mieli ollut maassa? Jos on niin miksi? Millä sellaisen olon saisi pois? Mitkä asiat ovat sinun omaa, sekä henkistä, että fyysistä hyvinvointia kasvattavaa? Kenen seurassa sinulla on hyvä olla? Millaisia ovat sinun omat elämän pienet ilot? Milloin olet viimeksi nauranut vedet silmissä ja mille?

 

Tällaisia kysymyksiä on joskus hyvä käydä läpi. Rauhassa ja yksin, ilman häiriötekijöitä. Ne ovat kalliita hetkiä. Omista pikkuhetkistä saa kyllä uskomattoman paljon voimaa taas uusiin haasteisiin.

 

Illalla ennen nukkumaanmenoa pitäisi jokaiselle ihmiselle suoda edes pienen pieni hetki. (On se siten vaikka parin minuutin mittainen) Näinä hetkinä saa kerätä akkua lisää ja keskittyä itseensä. Syödä esim. jotain erityistä herkkua, lukea lempi kirjaansa, tehdä käsillä, katsella valokuvia, rentoutua kylvyssä. Ihan mitä vain mistä tykkää.

 

Ottakaa nyt kesän aikana tavoitteeksi pitää pieni oma hetki joka ilta. Varmasti se auttaa jaksamaan paremmin. Viimeistään syksyllä kokeilkaa tätä edes viikon ajan. Ja joka ilta ennen kuin nukahdat, muistelet edes yhtä asiaa ,missä olet onnistunut. Minä vielä oman mieheni kanssa sanomme toisillemme yhden asian missä toinen on ollut tänään hyvä.

 

Voi käydä hyvillä mielin nukkumaan.

 

 

Rakastan kesässä sitä, että saa vain olla. Istua ruohikolla ja antaa kesätuulen puhaltaa lävitse. Kesällä tuntuu, että kaikki huolet huuhtoutuvat kesätuulen vietäväksi ja ne lentävät kauas kauas pois. Välillä on ihana istua jossain kalliolla hyv'n kirjan parissa, kaukana muista ihmisistä. Saa kuunnella lintujen laulua ja nähdä kauniita perhosia.

 

Kun alkaa miettimään, niin jokaisessa vuodenajassa on jotain joka antaa erityisen paljon voimaa.

 

Syksyssä rakastan sitä, että voi vain istua sisällä viltin alla, lukea hyvää kirjaa ja juoda teetä lukulampun alla. Ulkona on kylmempää ja pimeämpää, mutta se luo tunnelmaa.

 

Talvessa rakastan hilljaista lumisadetta. Hiutaleet tippuvat maahan rauhallisesti ja niitä vain tuijottaa. Talvi-illatkin ovat tunnelmalisia.

 

Keväässä rakastan sitä, että luonto alkaa "kuoriutumaan" pikkuhiljaa "kesäkuosiinsa". Ihmiset alkavat tulla ulos "talvihorroksestaan".

 

Onneksi on 4 vuodenaikaa. Niin paljon saa voimaa elämän pienistä iloista.

 

 

Kun lähdin lapsuudenkodista pois, tiesin suljettuani oven, että vaikka lennän omasta kodista pois ja koti jää taakseni niin silti sinne jää kauniit muistot lapsuudesta. Ja äiti ja isä vannoivat että kodin ovet ovat aina avoimet.

 

Mieleeni on jäänyt hetket, jolloin tein jotain väärää ja huusin vanhemmille. Pahat sanat lentelivät kodin seinille ja vanhempien sydämiin. Niinä hetkinä äiti tapasi sanoa: "Niin kauan sinä pelleilet, kunnes jotain sattuu. Enkä toivoisi sinulle sattuvan mitään pahaa. Mutta sen tulet vielä huomaamaan, että kaikki kovat sanat jota olet sanonut tulevat joskus sinua vastaan. Ja vaikka nyt sanot vihaavasi meitä, niin joskus tulee vielä hetki jolloin kaipaat meitä. Mutta silloin voi olla jo liian myöhäistä. Mutta muista että kodin ovet ovat aina avoinna sinulle. Me välitämme sinusta." Nämä lauseet ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni.

 

Nyt olen jonkun aikaa jo asunut poissa kotonta ja huomaan kuinka paljon vanhempani ovat tehneet asioita minun hyväkseni. Tuli mieleeni kirjoittaa runo vanhemmistani. Ajattelen että ehkä sillä tavalla pystyn tuomaan esille sen kuinka paljon heitä rakastan.

 

Minulla on ollut aina hyvät välit vanhempiini, mutta varmasti tulee huonoja hetkiä jokaiselle ja silloin pahan olon purkaa sille jota eniten rakastaa. Minä rakastan vanhempiani. Ja paljon.

 

En koskaan voi hävitä heidän sydämistään.

En koskaan.

En pysty enkä halua hävitä sieltä. Eivätkä he pysty häviämään sydämestäni.

Heillä on siivet joilla he suojelevat minua pahalta.

He tekevät paljon asioita minun vuokseni.

Ja vain siksi, että he rakastavat minua.

Heillä on syli johon voin painautua milloin vain haluan.

Heillä on aikaa minulle, milloin vain sitä itse tarvitsen.

Olen saanut heiltä niin paljon hyvää. Niin paljon etten voi luetella kaikkea.

Minä rakastan heitä.

Sanat eivät riitä kertomaan kuinka paljon.

Äärettömästi.

Vanhemmat.