Jostain kumman syystä kesällä minulla alkaa runosuoni sykkiä ja yleensä yöllä. Ehkäpä kesä on jonkinlaista mietiskelyn ja inspraation kukkivaa aikaa.Eilen illalla alkoi päässäni pyöriä jos jonkinlaisia elämän syviä kysymyksiä joita harvoin tulee mietittyä.( ltieneekö [itsekeksityn] kiireen syytä)

Tajusin myös, että aika on kulunut yllättävän nopeasti ja tuntuu, että vuoden sisällä on tapahtunut niin paljon asioita ja tullut elämään suuria muutoksia. Joskus on vain hyvä hetkeksi pysähtyä ja kelailla elämäänsä. Mitä on saavuttanut?

Missä on onnistunut? Milloin on ollut erityisen onnellinen? Entäpä ihmissuhteet, miten niiden laita on? Onko mieli ollut maassa? Jos on niin miksi? Millä sellaisen olon saisi pois? Mitkä asiat ovat sinun omaa, sekä henkistä, että fyysistä hyvinvointia kasvattavaa? Kenen seurassa sinulla on hyvä olla? Millaisia ovat sinun omat elämän pienet ilot? Milloin olet viimeksi nauranut vedet silmissä ja mille?

 

Tällaisia kysymyksiä on joskus hyvä käydä läpi. Rauhassa ja yksin, ilman häiriötekijöitä. Ne ovat kalliita hetkiä. Omista pikkuhetkistä saa kyllä uskomattoman paljon voimaa taas uusiin haasteisiin.

 

Illalla ennen nukkumaanmenoa pitäisi jokaiselle ihmiselle suoda edes pienen pieni hetki. (On se siten vaikka parin minuutin mittainen) Näinä hetkinä saa kerätä akkua lisää ja keskittyä itseensä. Syödä esim. jotain erityistä herkkua, lukea lempi kirjaansa, tehdä käsillä, katsella valokuvia, rentoutua kylvyssä. Ihan mitä vain mistä tykkää.

 

Ottakaa nyt kesän aikana tavoitteeksi pitää pieni oma hetki joka ilta. Varmasti se auttaa jaksamaan paremmin. Viimeistään syksyllä kokeilkaa tätä edes viikon ajan. Ja joka ilta ennen kuin nukahdat, muistelet edes yhtä asiaa ,missä olet onnistunut. Minä vielä oman mieheni kanssa sanomme toisillemme yhden asian missä toinen on ollut tänään hyvä.

 

Voi käydä hyvillä mielin nukkumaan.