Rakastan kesässä sitä, että saa vain olla. Istua ruohikolla ja antaa kesätuulen puhaltaa lävitse. Kesällä tuntuu, että kaikki huolet huuhtoutuvat kesätuulen vietäväksi ja ne lentävät kauas kauas pois. Välillä on ihana istua jossain kalliolla hyv'n kirjan parissa, kaukana muista ihmisistä. Saa kuunnella lintujen laulua ja nähdä kauniita perhosia.

 

Kun alkaa miettimään, niin jokaisessa vuodenajassa on jotain joka antaa erityisen paljon voimaa.

 

Syksyssä rakastan sitä, että voi vain istua sisällä viltin alla, lukea hyvää kirjaa ja juoda teetä lukulampun alla. Ulkona on kylmempää ja pimeämpää, mutta se luo tunnelmaa.

 

Talvessa rakastan hilljaista lumisadetta. Hiutaleet tippuvat maahan rauhallisesti ja niitä vain tuijottaa. Talvi-illatkin ovat tunnelmalisia.

 

Keväässä rakastan sitä, että luonto alkaa "kuoriutumaan" pikkuhiljaa "kesäkuosiinsa". Ihmiset alkavat tulla ulos "talvihorroksestaan".

 

Onneksi on 4 vuodenaikaa. Niin paljon saa voimaa elämän pienistä iloista.